Nyky-Kalevala (Petri Niikko)

Tämmöinen internetissä pyörivä runo. Alkuperäinen kirjoittaja on ainakin tämän Suomi24-keskustelun mukaan Petri Niikko, joten sanotaan nyt että näin on, koska ketään muutakaan ei löydy, jolle voisi kunnian tästä antaa.

Tuho tulkoon tietoverkkoon,
piru PC:nsä periköön.
Nouskoon käry skannerista,
pauke kuulukoon koneista.

Valvoin hullu vuorokauden,
tehdessäni tiedostoa,
joka otti ja katosi,
pyyhkiytyi kuin poutapilvi,
vaiko viirus sen tuhosi.

Nyt saa riittää rimpuiluni,
painun perkele pellolle,
menen metsään miettimähän,
kera kynän ja paperin.

Käytän päätä, en päätettä,
sähköisen sekundan juurta,
megamakulan sydäntä ...

Kirjoittamaan käydessäni,
ruvetessani runolle,
haikuillepa hankkeissani,
tankan tuottoon tahtoessa,
tilttasi tehopelini,
kompuutterini kärähti,
näytönohjainta närästi,
empi myös emolevyni.

Jopa mustui miehen muoto,
kävi kasvot kalvakaksi,
käsitteli kännykkäänsä,
apuvoimia aneli.

Saapui huolto huomenissa,
kannen alle kurkisteli,
Kotvasen konetta tutki,
siitä loihi lausumahan,
sanasen tuo virkkoi.

Myy jo myllysi museoon,
kuljettele kierrätykseen
ikäloppu ihmehesi,
reporanka rakkineesi-
ei tule kalua tästä !

Osta entistä ehompi,
vehje uusi uljahampi,
kirjokansi kirkkahampi,
joka kirjaa kiirehesti,
eikä vitkaan vikise.

Kotvan kaivoin kupehetta,
kurkistelin kukkaroa,
laskeskelin lanttejani,
etsiskelin eurojani,
enkä löytänyt mitänä.

Petollinen Pentiumi,
vanha mikro mitätön,
teki tempun tietäjälle,
rumat runon rustaajalle.

Vaan on vielä vanha konsti:
onhan pännä ja paperi