en paikallain aikaa mä vietä
en lieteni lämmössä tahdo mä maata,
niin kauan kun eessäin on tietä
Kulkijan kaipuu on matkani määrä
aina uutta mä mieleeni halaan
en kysele, onko suora vai väärä
tuo tie, jolle takaisin palaan
En siteitä sydämen tahdo mä luoda
niitä kenenkään omaksi antaa
ei lempeni riemuisa vuokseni vuoda,
muttei tuskaakaan tarvitse kantaa
Vapaana kuljen mä lintuna taivaan
en kylvä, en satoa niitä
matkallain astelen outoonkin laivaan
ei arkinen, oleva riitä
Kun päättynyt on matkani mainen
ja multa mun suutani peittää
ohitse kulkenut on olevainen
viime hetki kun varjonsa heittää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti