Kun päivä kestää tunnin, se on pyhä tunti
teen lumia pihassa, kylmä tanssii poskipäitä
aurinkokehrä hohkaa palavan sokerin väriä taivaan reunalla
kuusien piilossa
metsä pitää ikuista vartiotaan, poika
narskuttaa koulutietä kotiin, tervehtii tuntematonta
hikoan, otan kintaat pois
kädet höyryää
lumessa eläinten kirjoitusta
savupiipun laella tähti
toisessa paikassa se valaisee
päiväntasauksen hetkellä
kivivuoren sisässä nukkuvan kuninkaan kasvot
minun unessani
muistot ovat toiset kuin nyt
yhtä monet ja syvät
niin ettei tiedä
vaan kaipaa
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista(Testing testing. Kommentteja ei näköjään voi muokata jälkeenpäin, onnistuu vain poisto.)
VastaaPoistaNiin, tätä A.W.Yrjänän runoa on pähkäilty monella kuutoskurssilla. Mietitty on, viitataanko siinä Raamattuun, Jeesukseen (nukkuva kuningas, tähti, pyhä, taivas...) vai vain johonkin kaukaiseen, mystiseen paikkaan. Sominia, kokoelman nimi, viittaa tietenkin uneen, muistoihin yms. Tuleeko ideoita?